Uusi vanhentumislaki voimaan 01.01.2004

Eduskunta on 15.08.2003/728 hyväksynyt uudistetun lain velan vanhentumisesta.

Uudistettu laki tuo mukanaan monia muutoksia nykyiseen lainsäädäntöön ja on merkittävä sikäli, että sen mukana yleiset vanhentumisajat muuttuvat. Laki tuo mukanaan muutoksia myös moniin muihin lakeihin, joissa käsitellään saatavan vanhentumista. Artikkelin tarkoituksena on antaa yleiskuva tulevista muutoksista.

Laki velan vanhentumisesta on yleislaki, jota noudatetaan, jollei muualla lainsäädännössä toisin säädetä. Se on pakottavaa lainsäädäntöä sikäli, ettei sen säännöksistä voi sopimuksin velallisen vahingoksi poiketa. Uudelle laille on tilaus, sillä vanha vanhentumisasetus on peräisin vuodelta 1868.

Vanhentumisajat

Merkittävin muutos vanhaan lakiin verrattuna on yleisen vanhentumisajan lyheneminen kymmenestä vuodesta kolmeen vuoteen. Sen jälkeen, kun velasta on annettu lainvoimaiseksi tullut tuomio tai muu ulosottoperuste, velan vanhentumisaika on viisi vuotta. Näillä muutoksilla pyritään velkasuhteiden selkeyttämiseen. Koska yleinen vanhentumisaika on ollut niinkin pitkä, niin moniin erityislakeihin on otettu lyhyempiä vanhentumisaikoja. Lyhyempi yleinen vanhentumisaika vähentää tällaisten erityissäännöksien tarvetta.

Toinen merkittävä muutos on se, että vanhentumisajan alkaminen muuttuu. Nykylainsäädännön mukaan velan vanhentumisaika alkaa kulua velan oikeusperusteen syntymisestä. Sen sijaan uuden lain mukaan vanhentuminen alkaa velan sopimuksen tai vaatimuksen mukaisesta erääntymisestä.

Tästä vanhentumisajan alkamisesta on poikkeuksena korvausvelka, jonka vanhentuminen alkaa siitä, kun vahingonkärsijä on saanut tai hänen olisi pitänyt saada tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta. Enimmäisaika korvauksen vaatimiseen on kymmenen vuotta oikeusperusteen syntymisestä muissa kuin henkilö- tai ympäristövahingoissa. Talletuspankin vastaanottamat talletukset ja niistä suoritettavat korot eivät vanhennu lainkaan.

Velan vanhentuminen ja vanhentumisen katkaiseminen

Velan vanhentumisen katkaiseminen merkitsee vanhentumisajan kulumisen keskeytymistä ja sen alkamista alusta. Vanhentumisen katkaiseminen voi tapahtua velallisen ja velkojan keskinäisin vapaamuotoisin katkaisutoimin taikka oikeudellisin katkaisutoimin. Velkoja voi katkaisuillaan pitää velkasuhteen voimassa määräämättömän ajan.

Velan vanhentuminen ei estä velkojaa perimästä velkaansa sen vakuutena olevasta omaisuudesta. Vanhentuminen ei myöskään estä velan kuittaamista velallisella olevalla vastasaamisella. Velan vanhentumista ei myöskään automaattisesti huomioida tuomioistuimessa, vaan velallisen on tehtävä vanhentumisesta väite, jos hän haluaa sillä perusteella vapautua velan maksusta.

Vanhentuneen velan maksaminen on velallisen kannalta lopullinen toimenpide, eikä maksettua summaa voi myöhemmin saada takaisin vetoamalla siihen, että kyseinen velka oli jo vanhentunut. Velkojalla on kuitenkin maksun palautusvelvollisuus, jos sen on maksanut velallisena ollut kuluttaja tai yksityisasiakas.

Uudessa laissa ei ole säännöksiä velan lopullisesta vanhentumisesta, vaan velka voi todellakin pysyä määräämättömän ajan voimassa, jos velkoja vaan muistaa siitä muistutella. Ideaa velan lopullisesta vanhentumisesta ei kuitenkaan lopullisesti kuopattu, vaan talousvaliokunta antoi hallituksen esitystä käsitellessään sellaisen suosituksen, että kunhan uudesta lainsäädännöstä saadaan riittävästi kokemuksia, maan hallituksen tulee uudelleen selvittää lopullista vanhentumista koskevien säännösten ottamista lakiin.  

Muiden lakien muuttuminen

Kuten alussa todettiin, vanhentumista koskevan yleislain muuttaminen edellyttää myös monien erityslakien muuttamista. Tällaisia lakeja ovat mm. työsopimuslaki, osakeyhtiölaki, osuuskuntalaki, avioliittolaki, kuluttajansuojalaki ja yrityksen saneerauksesta annettu laki. Tässä yhteydessä näitä muutoksia ei sen ihmeemmin käsitellä. Niiden olemassaolo on kuitenkin hyvä muistaa.

Uuden lain vaikutus vanhoihin velkasuhteisiin

Uuden vanhentumislain siirtymäsäännöksissä todetaan, että lain on tarkoitus koskea myös velkoja, joiden oikeusperuste on syntynyt ennen lain voimaantuloa. Näihin velkoihin uusi laki soveltuu niin, että koko kolmen vuoden vanhentumisaika on voimassa lain voimaan tulosta lukien. Jos velka vanhentuisi vanhan lain perusteella sitä ennen, ei kolmen vuoden määräaikaa noudateta.

Lakia ei lainkaan sovelleta veroon, julkiseen maksuun tai muuhun sellaiseen saatavaan, joka voidaan periä suoraan ilman tuomiota ulosottoteitse.

Lakiesitys on kokonaisuudessaan luettavissa valtion sähköisessä säädöstietopankissa internetosoitteessa www.finlex.fi. Lakiesitys löytyy numerollaan 728/2003.